Ei voi avata tiedostoa submenu.txt

Olviretki Soy'n

Olimme (allekirjoittanut, Petteri Helin ja Kari Likovuori) syyskuun 2001 lopulla tutustumassa Belgian olutkulttuurin nykytilaan. Ensimmäistä kertaa pidetty Wallonialaisten oluiden festivaali, Brassigaume 2001 ei paljoa ilahduttanut. Tylsiä ja jopa heikkoja oluita oli liikaa ja luvatuista 40 panimoista alle puolet oli päässyt paikalle. Idea festivaalilla on erinomainen; siihen voivat osallistua alle 2 500 hehtolitraa vuodessa tuottavat Etelä-Belgian panimot. Toivottavasti panimoiden osanotto kasvaa ja oluiden taso nousee.

"Excusez moi... brasserie Fantôme?"

Päätimme myös yrittää vierailla joissain mielenkiintoisissa panimoissa, joissa emme aikaisemmin ole päässeet käymään. Fantôme oli listan kärjessä. Emme olleet saaneet aikaiseksi vierailun sopimista etukäteen, joten pieni epävarmuusmomentti oli ilmassa. Vierailupäivän aamuna vihdoin tavoitin panimomestarin, Dany Prignonin, joka ystävälliseen tyyliinsä toivotti meidät (etenkin kun olimme Suomesta asti paikalle vaivautuneet) tervetulleiksi.

Vuokrasimme auton Brysselin Hertziltä ja suuntasimme kohti kaakkoisosassa sijaitsevaa Soy'n kylää. Olin ajanut panimon ohi lähes kymmenen vuotta aikaisemmin ja muistin sen olevan päätien varrella mutta suunta oli hieman epäselvä. Pysäytimme auton kun näimme Soy'n kyltin ja kysyin talon pihalla touhuavalta naishenkilöltä apukoulu ranskallani "brasserie fantôme" ja hän alkoi heti viittoilla, huitoa ja mumista jotain käsittämätöntä. Käsien liikkeistä ymmärsimme kuitenkin suunnan ja ajoimme muutaman sata metriä eteenpäin ja siinähän oli selvä panimorakennus. Ovea aikamme kolkuteltuamme, joku vihdoin tuli avaamaan epäluuloinen ilme kasvoillaan. Avaaja ei ollutkaan Dany vaan paikallisen verottajan edustaja, joka oli tullut mais... siis syynaamaan kirjanpitoa. No, verovirkailijatkin vaikuttivat rennoilta kavereilta ja selkeästi näyttivät nauttivan hommastaan. En yhtään ihmettele miksi Belgiassa verottaja suorittaa käyntejä panimoilla noin pari kertaa kuussa.

Hengissä ja hengästyen läpi panimon

Danylla oli keittopäivä ja hän juoksutti meidät nopeasti panimon läpi. Panimo vaikutti uusvanhalta pienpanimolta. Rakennus oli kahdessa tasossa. Mäskäyskattila ja käymistankit olivat alhaalla, raaka-ainevarasto ja keittokattila ylhäällä. Kierros päättyi sopivasti kylmätilojen jälkeen panimopubiin, jossa oli hyvä maistella oluita ja odotella verovirkailijoiden poistumista. Kun virkamiehet viimein lähtivät, Dany tuli helpottuneena luoksemme. Kaikki oli ilmeisesti sujunut hyvin.

Fantômesta liikkuu paljon kansanperinteen omaista huhupuhetta ja on syytä oikaista muutama seikka. Niin sanottu Fantômen tavaramerkkiflavori (ananas-mansikka) ei tule hiivasta vaan yrteistä ja marjoista. Maustesekoitus vaihtelee ja Dany ei mielellään erittele tarkasti eri komponentteja, joten pudotamme aiheen.

Dany käyttää oluensa ajoittain erittäin lämpimässä (25-30 C), mikä tietenkin lisää esterisyyttä ja vahvistaa hedelmäistä vaikutelmaa. Hiivakannan panimo saa Du Bocqin panimolta tai vaihtoehtoisesti paikalliselta panimolaboratoriolta.

Vuosituotanto on edelleen alle 1000 hehtolitraa, mutta laajennussuunnitelmat ovat jo valmiina. Fantôme on nykyään Danyn päätyö ja se käynnistyi "harrastuksena" 1988. Fantôme ei valmista etikettioluita (samaa olutta eri etiketillä), uusi etiketti tarkoittaa aina reseptimuutosta suuntaan tai toiseen.

Juttelimme Daynyn kanssa paljon niitä ja näitä pienpanimoyrittäjän realiteeteista ja etenkin Karin oli helppo yhtyä Danyn mielipiteisiin. Molemmat kun olivat tahoillaan päätyneet samaan päätelmään; alle 1000 hehtolitran vuosikapasiteetti on liian vähän. Työn määrä ei merkittävästi lisäänny, vaikka keittokoko kaksinkertaistettaisiin. Fantômen tuotannosta 80 prosenttia menee vientiin, USA:n ollessa selkeä ykkönen. Kovin surullista oli kuulla, että panimon lähialueella mikään pubi tai kauppa ei myy Fantômen oluita. Belgiassakaan 75 cl pullo ei liene helppo koko ja toistaiseksi Fantôme pullottaa vain siihen (aivan, joitain poikkeuksia on ollut mm. Black Ghost).

Mystisiä aaveita ja täplikkäitä koiria

Maistoimme panimolla ns. perus Fantômea hanasta ja pullosta, wittiä hanasta ja uutta tummaa syysolutta pullosta. Jo ensinuuhkaisu syysolutta toi mieleen Koffin 2001 pääsiäisoluen. Maku oli myös mielenkiintoisen kaakaomainen ja kuiva. Olueen oli lisätty vaniljatankoja mistä ko. makupaletti sai kermaista pehmeyttä, maltaan pönkittäessä kahvi- ja suklaamaisuutta.

Vierailun lähestyessä loppua Dany vielä kysäisi meiltä, tietäisimmekö Suomesta ketään kiinnostunutta (mutta myös asiantuntevaa) maahantuojaa. Jos Belgiassa 75 cl on vaikea koko, se on Suomessa lähes mahdotonta saada läpi. Satunnaisesti (lähinnä jenkkimarkkinoille) Fantôme kegittää oluitaan. Toivossa on aina hyvä elää vaikkei se elätä, mutta ehkä mekin ensi vuonna saamme Fantômea hanasta Suomessa.

Jo Belgiaan saapumisen iltana löysimme historian erikoisimman Fantômen (Strange Ghost) Brysselin ykköskuppilasta (luonnollisesti Bier Circus). Kysyinkin Danylta mitä ihmettä hän oli kattilaan heittänyt ja naureskellen hän myönsi, että jopa hänen makuunsa oluessa oli "hieman" liikaa mausteita. Tulevissa erissä mausteiden määrää on tarkoitus vähentää. Maustespeksiä hän ei kuitenkaan ulkoa muistanut.

Oli aika tehdä ostokset: oluet, pelipaidat ja lasit. Kiitimme Danya uhratusta ajasta ja suuntasimme takaisin Brysselin humuun. Jotta masokismimittari varmasti ylittyisi, ostimme Brysselistä vielä lisää Fantômen oluita. Jokaisella meistä oli 12 (kyllä kaksitoista) isoa pulloa (á 1,5 kg) raahattavanaan lentokoneeseen. Valikoimassa oli siis nyt perus Fantômen lisäksi tumma Automne, Dalmatienne, Strange Ghost ja Flop.

Rohkeutta panimoille

Fantômen oluet jakavat ihan aiheesta oluenharrastajien mielipiteitä, tasalaatuisuus kun ei ole ollut panimon vahvin valtti. Kuitenkaan eurooppalaisessa panimomaailmassa eivät asiat ole (koskaan?) niin hyvin, että erilaisuutta ja omaperäisyyttä olisi liikaa. Valitsen koska tahansa hasardi Fantôme-oluen kuin jonkun munattoman, tuoksuttoman ja mauttoman tylsän teollisuuslitkun, joka on EU-normien mukaisesti tehty matkimaan kulloistakin tyylisuuntaa, mutta josta irtoaa potkua yhtä paljon kuin lämpimästä kevytmaidosta. Panimoalakin tarvitsee omat rohkean ennakkoluulottomat Pelle Pelottomansa. Perinteiden kunnioittamisessa ei ole mitään vikaa, kunhan kehitystä (tai edes muutoksia) tapahtuu. Kehityksellä en tässä yhteydessä todellakaan tarkoita mitään immoiluja vaan luovia ja ennakkoluulottomia näkemyksiä makukirjon laajentamiseksi. Luoja meitä varjelkoon täydellisen sydämettömiltä insinöörimallasvissyiltä!

Esa Karell /  2.10.2001

© Copyright 2001-2002 Perinteisen Oluen Seura ry.