Ei voi avata tiedostoa submenu.txt

Kirja-arvioita: Kippis!

Kirjoittaja: Mikko Salmi
Kirjan nimi: KIPPIS! Ravintolan Olutkäsikirja
Kustantaja: Finn Lectura, 2002
Muuta: B5, 120 s.

Kokenut oluentekijä Mikko Salmi on punnertanut ravintoloille suunnatun olutaapisen. Kun on itse tehnyt, on helpompaa ja uskottavampaa kertoa muillekin. Tekijän kokemus ja osaaminen näkyy selvimmin valmistus- ja arviointiluvuissa.

Yleisolutkirjojen monesti puuduttavat osuudet kuten historia, valmistus ja oluttyylit soljuvat mukavan jouhevasti. Kohtuullisen tarkka kuvaus valmistuksesta puolustaa paikkaansa, jotta Timo-Tuulikkikin ymmärtää ja osaa arvostaa sitä, että ennen napin painallusta tai hanan vetoa olut on käynyt läpi monta erilaista vaihetta. Tyyliosuudessa, kuten koko kirjassa miellyttää visuaalisuus. Mieluummin silmäilee nopeasti omaksuttavia taulukoita ja lasinkuvia kuin pötkössä olevaa leipätekstiä. Toki pientä tarkennusta voi aina toivoa. Hesestä olutravintolaan siirtyvää Timo-Tuulikkia olisi voinut armahtaa tyylien karsimisella. Onko tarpeen ottaa erikseen esille (englantilainen) IPA, pale ale ja bitter? Ne ovat kaikki tänä päivänä samaa perus-alea. Samoin belgialeille riittäisi tällä tarkkuudella yksi kategoria. Trappistit voi tietysti mainita, mutta La Trappe ei siihen joukkoon kuulu, autenttisuus-logo katosi heidän tuotteistaan jo pari vuotta sitten. Lambicit esitellään ansiokkaasti, mutta Timo-Tuulikkia saattaa kummastuttaa Pelle-vyytä siemaillessaan, minne ovat sameus ja happamuus kadonneet. Vaikka kirjan kuvaus vastaakin perinteistä lambicia, on esimerkkeihin uinut mukaan muutama muumiviina, jotka voisi selkeämmin erotella.

Pohjahiivaosuudessa hämmentää yleinen "lager" kategoria. Kantamaiksi mainitaan Saksa ja Tsekki, vaikka näistä maista ei kuitenkaan mainita yhtään esimerkkiä. Lapin Kulta, jenkki Budweiser, San Miguel... kysehän on teollisuuslaakerista eli ns. äpäräpilssistä. Turha nolata Olvin Tummaa tai Koffin Amberia tässä kategoriassa. Pientä hapuilua on weizenbock termin käytössä, joka esiintyy sekä bockin (pohjahiiva) että vehnäoluen (pintahiiva) yhteydessä. Samoin triple bock on amerikkalainen käsite ja pintahiivaolut. On mukavaa huomata, että tekijä on pyrkinyt valitsemaan kotimaisia esimerkkejä aina mahdollisuuksien mukaan eri tyyleihin.

Pullo-oluen tarjoilussa Salmi antaa hyviä vinkkejä unohtamatta oleellisintakaan eli asiakas saa halutessaan itse kaataa oluensa. Tämä on hyvä ja riittävä ohje kaikille aloitteleville tarjoilijoille ja miksei kokeneemmillekin. Sen sijaan pientä epäjatkuvuutta oluttyylilukuun on havaittavissa pullo-oluen kaato-ohjeissa. Lagerin ja alen yhteydessä ei puhuta mitään hiivasta, mutta vehnäoluen yhteydessä muistetaan mainita kyseenalainen "hiivasnapsitraditio". Suodattamaton vehnäolut lienee ainoa esimerkki, jossa hiivan kaatamista suoraan lasiin ei yleensä katsota virheeksi. Arviointi ja maistaminen esitetään suoraviivaisesti ilman turhia kikkailuja. Flavoripyörän esittely olisi tuonut vielä lisää selkeyttä.

Muuten hyvässä hanalaitteita ja hygieniaa käsittelevässä osassa kummaksuttaa hieman heppoisesti heitetty väite "yleensä riittävä hanojen pesuväli on kolme viikkoa". Tämä kenties pätee äpäräpilsseihin, mutta esimerkiksi humaloidun tai suodattamattoman oluen suhteen sopivampi väli lienee viikko tai miksei jopa aina tankin vaihdon yhteydessä. Miellyttävää kirjassa on faktojen lisäksi tietynlainen rento kieli poskella -meininki. Monet eivät olutdrinkeistä perusta, mutta hyvä veto on ottaa nekin esille. Sääli vaan todeta, että yhtä lukuun ottamatta drinkeissä käytetty olut on äpäräpilssiä. FAQ-tyylinen kysymyksiä ja vastauksia osa on hyvä tapa päästä nopeasti käsiksi esille tulleeseen seikkaan. Tuleeko humalan syömisestä humalaan? Miettikääpä sitä teinit, mutta muistakaa silti, että Suomen (toistaiseksi) toiseksi vahvin olut ei ole pantu Helsingissä vaan Porissa.

KIPPIS! on selkeästi suomalainen olutkirja ja amen sille. Kuten kirjan motiiveissakin todetaan, suomalaiset ovat olutkansaa. Vaikka netti-aikana kielikynnys madaltuu ja tiedonhaku helpottuu, se ei poista tämänkaltaisten asiallisten peruskirjojen tarvetta. Tästä kirjasta on harrastajille iloa ja ravintoloille hyötyä.

Kippis!

Esa Karell /  9.4.2002

© Copyright 2001-2002 Perinteisen Oluen Seura ry.