Ei voi avata tiedostoa submenu.txt

Kirja-arvioita: Lontoon pubit

Kirjoittajat: Arto Nyberg ja Kari Ylänne
Kirjan nimi: Lontoon pubit - 100 parasta!
Kustantaja: Heinäpään Viestintä Oy, Vantaa 2005
Muuta: B5, 134 s.

Usealla meistä on ollut mahdollisuus vierailla Brittein saarilla. Absolutisteja lukuun ottamatta lähes yhtä moni on poikennut kerran tai useammin pubissa. Suomalaiselle turistille jää varmasti mieleen välitön ilmapiiri, joka monessa brittipubissa vallitsee. Vaikka nykyaikainen tehologistiikka voi siirtää mitä tahansa materiaa (neste, kiinteä, kaasu) nopeasti paikasta toiseen, sillä ei vielä saada aikaiseksi tunnelmaa. Suomessakin juottolat voivat - jotkut enemmän toiset vähemmän - trendien perässä juosten tekeytyä pubiksi, mutta missään muualla ei pub nauti samanlaista yhteiskunnallista arvostusta yleisesti hyväksyttynä sosiaalisen kanssakäymisen muotona kuin Britanniassa. Kynnys turistillekin pubiin astumiseen on selvästi matalampana kuin Suomessa, jossa luikahdetaan nöyristellen sisään ja vielä nopeammin piiloudutaan oman tuopin taakse.

Toimittajakaverukset Arto Nyberg ja Kari Ylänne ovat painattaneet Lontoon pubimuistiinpanojaan kirjan muotoon. Kirjaa lukiessa pitää itselleen muistuttaa, että kyse ei ole pelkästään olutkirjasta, joten olut ei aina ole tekijöillä tärkeimpänä motivaattorina pubiin astumiseen. Esipuheessa mainitaan brittipubeissa tehdystä kyselystä (lähde ei selviä), jonka mukaan ”vain 20%” asiakkaista kertoi syyksi pubin valinnalleen olutvalikoiman. Osuutta voi pitää suurena ottaen huomioon, että pub on ennen kaikkea paikallinen asia, joka täyttyy päivästä ja illasta toiseen kanta-asiakkaista. Tekijät ovat ottaneet kriteeriksi pubin listaamiselle kirjaansa perinteisen englantilaisen oluen, real alen (riili) saatavuuden. Niin erinomaista kuin riili parhaimmillaan voi olla, se ei sinänsä vielä tee oluesta mielenkiintoista.

Hieman sääliksi käy niitä turisteja, jotka tämän kirjan avulla poikkeavat vain pubeissa, joissa tarjolla on pelkästään suurten panimoiden bulkkituotteita (esim. Courage, Greene King ja Tetley). Jotta asian perspektiivin ymmärtäisi, on hyvä palauttaa mieliin, että vain 7% UK:ssa kulutetusta oluesta on riiliä. Kun otetaan huomioon suurpanimoiden tuotanto, niin Lontoon kokoisessakin paikassa törmää harvemmin satunnaisesti pienpanimo-riileihin. Oluesta kiinnostuneetkin löytävät kirjasta hyviä vaihtoehtoja, joissa pienten panimoiden caskien kierto on tiuhaa.

Opuksessa käytetään panimoalan termejä ilman selvennyksiä, joita olutummikoilla voi olla vaikeaa ymmärtää. Epäilen, että tekstiosan ”keg-bitter” ei suurimmalle osalle aukea, koska linkki sanaston ”nitro-kegiin” jää uupumaan. Tässä voisi hieman armahtaa noviiseja ja esittää joitain esimerkkejä (mm. John Smith) tai tyypillisiä sanoja, joita hanalätkissä esiintyy (smooth, cream). CAMRA:n suhde riiliin jää hämäräksi. Esipuheessa lyhenne avataan kerran, mutta ei selvennetä suomeksi. Sanastossa järjestö todetaan ”vaikutusvaltaiseksi oluenkuluttajien järjestöksi”. Samaan tapaan CAMRA:n päätapahtuma GBBF on ”valtava olutfestivaali”.

Lontoossa harvemmin pistäytyville olisi toivonut lähiraidekartan mukaan ottamista. Tämä auttaisi hahmottamaan missä päin suurkaupunkia tekijät ovat kulloinkin seikkailleet. Lisäksi kummeksuttaa toimittajien laiskuus raakadatan jäsentämiseen helpommin omaksuttavan informaation muotoon. Tiedot ovat jos ovat ja vaihtelevassa formaatissa leipätekstissä. Selventäviä symboleja ei ole käytetty. Kirjan hakemistossa on vain pubien nimet eikä esim. alueita, joita pubia janoava turisti ensisijaisesti hakee.

Tekijät ovat rajanneet aiheen Lontooseen. Jos kotimaassa (ja etenkin pääkaupunkiseudulla) sattuu kaipaamaan perinteistä brittiolutta, kannattaa vilkaista kirjan mainoksia. Tässäkin yhteydessä on syytä todeta, miten hämmästyttävän hyvä tilanne riilin suhteen vallitsee Suomessa. Maahantuoja yrittää jatkuvasti löytää uusia mielenkiintoisia panimoita ja edellä mainittuihin tusinatuotteisiin ei täällä tarvitse tyytyä.

Kirjalla on paikkansa suomalaisten matkustajien (ja miksei olutharrastajienkin) laukuissa. Toivottavasti seuraavassa painoksessa tiedot saadaan oppaan muotoon. Pidän kirjan parhaimpana antina minulle uusien pienpanimo-oluita myyvien pubien esittelyjä. Ne ovat varmasti listalla seuraavalla matkallani Lontooseen.

Esa Karell /  21.4.2005

© Copyright 2001-2002 Perinteisen Oluen Seura ry.