Warning: fopen(/home/pos/public_html/submenu-artikkelit.txt) [function.fopen]: failed to open stream: No such file or directory in /home/pos/public_html/php/genHTMLPage.php on line 62

Ei voi avata tiedostoa submenu.txt

Kirja-arvioita: Suomalaisen oma olutopas

Kirjoittaja: Seppo Äyräväinen
Kirjan nimi: Suomalaisen oma olutopas
Kustantaja: Multikustannus Oy, Helsinki 2005
Muuta: taskukoko, 160 s.

Tavallisena oluenkuluttajana itseään markkinoiva Seppo Äyräväinen on toteuttanut sen mitä varmaan monikin on mielessään tehnyt, mutta jättänyt pelkästään hohkauksen asteelle. Tuttu idea viinipuolelta on nyt siirretty olueen. Kirjassa on arviot kaikista (2005 alussa) Alkosta löytyvistä oluista. Esipuheessa Äyräväinen korostaa riippumattomuuttaan. Ihan heti en keksi mitä erinomaisen hienoa on olla olutseuroista ”riippumaton”. Seuroihin kuuluminen tuskin vähentää kenenkään luotettavuutta. Tekijällä (kuten useilla muillakin meistä) on huoli Alkon olutlinjasta tai pitäisikö sanoa linjattomuudesta. On teeskentelyä Alkolta piiloutua ”kysynnän” tekosyyn taakse olutvalikoiman rajoittamisen suhteen. Hämmentävää on vuodesta toiseen seurata kehitystä, jossa viinejä myydään aktiivisesti myyjien ja ties minkä kinkerien voimalla, mutta oluet ovat oman onnensa nojassa. Ja kun kuluttaja ei näin löydä näitä kätkettyjä tuotteita, oluita odottaa tyly ulosmittaus Alkon valikoimista. Sitten vielä kehdataan tekohurskastellen ihmetellä jatkuvasti laskevaa (oluen) myyntiä. Ei taitaisi edes Sarasvuo pystyä herättämään Alkoa (oluenkin osalta) markkinatalouteen.

Koska kirjan kohderyhmää ei ole rajattu olutintoilijoihin, käydään alkuosassa läpi peruskäsitteitä kuten oluttyylit ja oluen nauttiminen. Tiettyjä täsmennyksiä toivoisin oluttyylien osalta seuraaviin versioihin. Lambiceista puhuttaessa noviisi lukija saattaa kummastella kirjan määritelmää vs. Alkon tarjonta. Kirja luonnehtii faroa ”reilusti sokerilla makeutetuksi” ja toisaalta kaikkia arvosteltuja lambiceita luonnehditaan enemmän tai vähemmän sokerisiksi. Myydäänkö Alkossa siis faroja? Tässä voisi ottaa esiin ns. teollisuuslambicin, jota kaikki monopolin vaihtoehdot edustavat. Pelkkä vaalea lager on hieman epätäsmällinen termi teollisuuspilsille (ns. äpäräpils). Tekijä on nautiskeluluvun päätteeksi valinnut kaksi omasta mielestään juhlavaa esimerkkiä oluesta. Lukija saattaa kummastella valintoja, koska Alkosta näitä oluita ei löydy. Lisäksi kyseiset oluet edustavat kuluttajan kannalta epätoivottua hinnoittelusuuntausta. Pienpanimo-oluissakin aikaisemmin hinnoittelu pääosin korreloi kustannusten kanssa. Nämä esille nostetut esimerkit (DeuS ja Malheur Brut) sen sijaan edustavat viineistä jo surullisen tuttua mielikuvarahastusta. Korkea hinta ei ole laadun tae.

Alkuosan jälkeen tulee kirjan paras anti. Pariin sivuun on tyylikkäällä graafisella esitystavalla tiivistetty koko Alkon oluttarjonta ja sen arviot. Tämä luntti olisi varmaan hyödyllinen monelle kulutusta kestävänä lompakkoversionakin. Kirja ansaitsee muutenkin kiitosta hyvästä visuaalisesta ilmeestään. Symboleja, pisteitä ja tähtiä on käytetty siinä määrin selkeästi, että arvioitavasta oluesta saa kokonaiskuvan nopeasti leipätekstiä lukemattakin. Hyvä olutopas, joka toivottavasti leviää myös peruskuluttajien keskuuteen.

Esa Karell / 9.4.2005