Opas real alen maailmaan
Kari Likovuori
Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että real ale on brittiläistä elävää
pintahiivaolutta. CAMRA määrittelee real alen seuraavasti: "nimitys oluelle,
joka pannaan perinteisistä raaka-aineista ja jonka jälkikäyminen ja
kypsyminen tapahtuu samassa astiassa, josta olut anniskellaan käyttämättä
ylimääräistä hiilidioksidia". Real ale tarjoillaan yleensä tynnyristä (cask
conditioned), mutta määritelmän mukaan real alea voi olla myös pullokypsyvä
olut (bottle conditioned).
Real ale kypsyy tynnyrissä
Real ale on suodattamatonta ja pastöroimatonta ja jatkaa siis kypsymistään
(secondary fermentation) kun se lähtee panimolta. Ennen toimitusta pubin
kellariin tynnyriin (cask) voidaan lisätä sokeria jälkikäymisen (priming)
tehostamiseksi. Yleensä myös panimon varastotankkeihin tai itse tynnyriin
lisätään kalan uimarakosta valmistettua kirkastetta (finings), joka
vähitellen sakkauttaa oluen seassa vielä olevan hiivan tynnyrin pohjalle ja
näin tynnyrikäyvästä real alesta saadaan kirkas. Joskus panimolla lisätään
tynnyreihin humalan käpyjä (dry hopping), joilla oluen humala-aromia saadaan
korostettua.
Tynnyri ei ole keg
Kun tynnyrit on toimitettu pubiin, ne siirretään välittömästi kylmäkellariin
ja asetetaan varta vasten valmistettuun kehtoon (stillage) rauhoittumaan.
Real ale pitää säilyttää tasaisessa noin 13--14 asteen lämpötilassa ja
tynnyreiden pitää saada olla rauhassa 1--2 päivää ennen anniskelua,
kypsymisaika vaihtelee panimoittain ja tuotteittain. Tynnyreitä on usean
kokoisia, tyypillisimmät ovat firkin (40,91 litraa), kilderkin (81,83
litraa) ja barrel (163,66 litraa) sekä harvinaisemmat pin (20,46 litraa) ja
hogshead (245,49 litraa). Kaikki tynnyrikoot ovat gallonan (4,546 litraa eli
8 pinttia) monikertoja.
Real ale tynnyreissä on kaksi reikää: "bung hole" on reikä tynnyrin
alaosassa, johon muovinen (joskus puuta tai metallia) hana (tap) liitetään
iskemällä reiän tukkiva puinen tai muovinen tulppa (keystone) sisään. "Shive
hole" on isompi reikä tynnyrin päällä. Tynnyrin tullessa pubiin on shive
hole tukittu tulpalla (shive), jonka keskiosa (tut) lyödään tynnyriin sisään
venting tool -työkalulla. Tähän reikään asetetaan huokoinen tappi (soft
spile), jonka tarkoitus on päästää varastokäymisen aikana syntyvä liiallinen
hiilidioksidi ulos tynnyristä. Tämä on keskeinen real alen kypsymiseen
(conditioning) ja maun kehittymiseen liittyvä vaihe. Real alen tarjoilu
edellyttää pubin pitäjältä erityistä ammattitaitoa ja omistautumista; eri
olutmerkit kypsyvät eri ajoissa, joten pubin pitäjän täytyy osata asettaa
kukin tynnyri kypsymään siten, että se on parhaimmillaan juuri haluttuun
aikaan.
Real ale vaatii huolenpitoa
Kun kellarimestari (cellarman) päättää, että real ale on juuri sopivasti
kirkastunut (drop bright), maultaan kypsynyt ja luontainen
hiilidioksidipitoisuus on sopivalla tasolla, se on valmis tarjoiltavaksi.
Jollei hanaa ole isketty tynnyriin jo aiemmin se tehdään tässä vaiheessa.
Kun olutta tarjoillaan, tappi poistetaan ja ilma pääsee virtaamaan
tynnyriin, muutoin tynnyriin syntyisi tyhjiö. Oluen hapettuminen alkaa
välittömästi, real alella onkin hyvin rajattu säilyvyys sen jälkeen kun
tynnyri on avattu; tyypillisesti 3-7 päivää. Tarjoilun loputtua tynnyriin
asetetaan kova tappi (hard spile), joka estää liiallisen hiilidioksidin
karkaamisen tynnyristä (olut väljähtyy) sekä estää bakteerien pääsyn
tynnyriin yön aikana. Muutenkin real ale vaatii tavallista keg-olutta
enemmän huolenpitoa. Tynnyrit pitää säilyttää viileässä, ettei hiilidioksidi
karkaa niin helposti oluesta, lämmin varasto myös nopeuttaisi oluen
pilaantumista. Jollei lämpötila pysy tasaisena voivat tynnyrissä syntyvät
virtaukset samentaa oluen. Ylipäätään tarkka hygienia on välttämätöntä ja
suodattamattoman oluen ollessa kyseessä anniskeluletkutkin pitää puhdistaa
joka tynnyrin vaihdon yhteydessä.
Pumppuja on moneksi
Pubissa real ale voidaan anniskella joko painovoiman avulla (by gravity) jos
tynnyri on esimerkiksi pubin tiskillä. Jos tynnyri on kellarissa, tarvitaan
käsipumppu (hand pump, beer engine), joka toimii kuten kaivonpumppukin eli
pumppaa oluen letkua pitkin hanaan. Yhteen pinttiin (0,5683 litraa)
tarvitaan yleensä pari pumppausta. Etenkin Keski- ja Pohjois-Britanniassa on
joskus käytössä sähköpumpulla toimivia hanoja. Real alessa ei yleensä ole
kummoistakaan vaahtoa, eikä pidä ollakaan. Pohjois-Britanniassa ja yhä
yleisemmin myös muualla on tapana käyttää käsipumpun nokassa niin sanottua
hajottajaa (sparkler) sekä joutsenkaulan muotoista juoksuputkea (swan neck spout).
Yhdessä nämä saavat aikaan tiiviin vaahdon oluen pinnalle, mutta samalla
poistavat hiilidioksidia ja katkeruutta ja olut maistuu helposti lattealta.
Hyvässä pubissa oluensa saa pyytämällä ilman hajottajaa anniskeltuna.
Suomessa ja muualla Britannian ulkopuolella näkee käsipumpun mallisia
hanoja, joista anniskellaan keg-olutta. Isossa Britanniassa käsipumppu on
yleensä real alen tunnusmerkki, tosin sielläkin törmää näihin ns.
feikkipumppuihin, joista lasiin valuukin keg-olutta hiilidioksidin
avittamana.
Taistelu pilaantumista vastaan
Real ale alkaa siis pilaantua heti tynnyrin avaamisen jälkeen ja juuri tämän
takia kellarin ja laitteiden hygienia on real alen yhteydessä erittäin
tärkeä. Oluen käyttöaikaa (shelf life) ja laatua on yritetty parantaa monin
menetelmin. Tynnyrin tapin reikään voidaan liittää venttiili, joka laskee
tynnyriin hiilidioksidikerroksen jota kutsutaan suojakaasuksi (blanket
pressure). Toinen yleisesti käytössä oleva laite on "cask breather",
venttiili joka annostelee tynnyriin hiilidioksidia korvaamaan anniskeltua
olutta, mutta päästää myös pois liiallisen hiilidioksidin. Vaikka cask
breatherin vaikutus olueen on pienempi, ei CAMRA hyväksy tätäkään
menetelmää. Vielä määrittelemättä on kanta laitteeseen nimeltä "autospile"
(esim. Race Cask Ventilator), joka vain sulkee tynnyrin ilmalta tarjoiltujen
pinttien välillä ja päästää ylimääräisen hiilidioksidin ulos eikä siis lisää
tynnyrin hiilidioksidipitoisuutta. CAMRA perustelee kantaansa sillä, että
väärin säädettyinä näillä laitteilla voidaan lisätä oluen
hiilidioksidipitoisuutta ja näennäisesti pidentää pilaantuvan olevan oluen
tarjoiluaikaa. Vaihtoehtona suositetaan pienempien tynnyrien käyttöä ja
tarjoiltavien real ale merkkien vähentämistä niin että kulutus vastaa oluen
luontaista elinkaarta.
Cask vs. keg
Real alen ja kuolleen keg-oluen ero on siis siinä, että keg-oluesta on
suodatettu hiiva pois jo panimolla, eikä se kypsy enää tynnyrissä. Lisäksi
keg-oluen hiilidioksidipitoisuus on suurempi, koska ylimääräinen
hiilidioksidi ei pääse pois suljetusta tynnyristä, myös anniskeltaessa
tynnyriin lasketaan ylimääräistä hiilidioksidia, jolla olut "työnnetään"
ulos tynnyristä. Lisäksi keg-olut on usein pastöroitu ja suodatettu, eikä
siis enää kehity tynnyrissä.
Real alen valmistus
Itse valmistuksen osalta real ale ei juurikaan eroa muiden pintahiivaoluiden
valmistuksesta. Britanniassa käytetään valmistusmenetelmänä yleisesti niin
sanottua tasalämpö-mäskäystä, -infuusiota. Tässä mallas mäskätään yhdessä ja
samassa lämpötilassa, joka yleensä on noin 62--67 astetta. Useissa muissa
maissa käytetään useita lämpötilaportaita mäskäysprosessin aikana
(temperature controlled infusion, decoction mash). Myös kirkasteiden käyttö
jälkikäymisen ja keiton aikana on real alen yhteydessä yleisempää kuin
muilla oluttyypeillä.
Brittiläisen oluen vahvuutta kuvaa alkoholipitoisuuden (ABV, alcohol by
volume) lisäksi ominaispaino (OG, original gravity). Nämä og-yksiköt
kertovat kuinka paljon vierre on vettä painavampaa, esimerkiksi OG 1,039
tarkoittaa että vierre oli 1,039 kertaa vettä raskaampaa. OG-yksiköistä
voidaan päätellä usein oluen vahvuus, esimerkiksi OG 1,039 vastaa noin 3,9
tilavuusprosentin vahvuutta.
Oluttyylit
Brittiläiset oluttyylit ovat monimuotoisia, mutta harrastajalle harmaita
hiuksia aiheuttavia. Tyylejä listataan jokaisessa olutkirjassa, mutta
valmistajat vähät välittävät näistä kategorioinneista; pumppujen kylteistä,
pullojen etiketeistä ja mainosmateriaalista löytyy mitä harhauttavampia
nimikkeitä. Toinen ongelma on erityylisten oluiden saatavuus etenkin
cask-muodossa, hyvä tapa kartoittaa kerralla useita tyylejä on elokuinen The
Great British Beer Festival Lontoossa. Alla on listattu lyhyet luonnehdinnat
useimmin esiintyvistä brittiläisistä oluttyyleistä.
Ale on yleisnimitys kaikelle pintahiivaoluelle, alunperin termi "beer"
tarkoitti olutta jossa käytettiin humalaa. Nykyään beer tarkoittaa vain
yleisesti olutta. Real ale ei sinänsä määrittele mitään oluttyyliä, vaan
tavan tarjoilla perinteistä olutta.
Mild ale: kevyesti humaloitu, alkoholipitoisuudeltaan mieto (3,0--3,8 t%, OG
alle 1,040), usein tumma ja kevyt ale. Mildeja on saatavan myös vaaleina
(light mild) ja vahvoina (strong mild).
Bitter ale: yleisin brittiläinen oluttyyppi. Perusominaisuuksia ovat
kohtuullisen voimakas humalointi ja hedelmäisyys. Väriltään bitterit voivat
olla mitä vain kullanruskeasta tummahkoon pronssiin. Bitterit jaetaan
kolmeen vahvuuteen: ordinary on perusbitter (3,2--4,0 t%, OG alle 1,040),
best on usein panimoiden myydyin laatu alkoholipitoisuudeltaan 3,8--4,8 t%,
OG 1,040-1,046. Strong bitter taas on brittiläisen mittapuun mukaan vahvempi
bitter, usein yli 5,0 t%, OG 1,046--1,060. Viimevuosina markkinoille on
tullut myös erilaisia maustettuja kausibittereitä ja kevyitä summer aleja.
Old ale / Strong mild: nämä oluet ovat yleisiä talvisina lämmittäjinä
(winter warmer), oluet ovat yleensä tummia ja hyvin täyteläisen makeita.
Alkoholipitoisuus on 5,0--6,5 t%, OG 1,040--1,065. Old ale on alunperin ollut
sekoitus nuorta ja tynnyrissä pidempään kypsynyttä olutta.
Barley wine: yleinen termi panimon vahvimmalle tuotteelle. Barley winet ovat
vahvoja ja usein hiukan viinimäisiä, väri voi vaihdella vaaleahkosta tummaan
mahonkiin. OG on yli 1,065, alkoholipitoisuus jopa 12 t%.
Porter: tarinan mukaan 1700-luvun alussa keksitty oluttyyli, kun
Lontoolainen Ralph Harwood keksi sekoittaa valmiiksi nuorta brown alea, pale
alea sekä ikääntynyttä old alea. Porter saavutti nopeasti kansansuosion.
Portterit ovat tummahkoja mahonginvärisiä, paahtuneita ja hedelmäisiä;
alkoholipitoisuudeltaan 4,5--5,5 t%.
Stout: alunperin stouter porter, eli portterista kehittynyt tuhdimpi olut.
Valmistuksessa käytetään usein voimakkaammin paahdettua mallasta sekä
paahdettua mallastamatonta ohraa. Stoutteja on perusbrittiläisen lisäksi dry
stout (lähinnä Irlannissa), sweet stout / milk stout sekä vahva russian imperial stout.
Pale ale: alunperin Burtonista kotoisin oleva tyyli, jonka erityispiirteenä
on suhteellisen vaalea kullanruskea/meripihkan väri. Nykyisin pale alen
erottaminen bitteristä on hankalaa. Useat panimot nimeävät pullotetun
bitterinsä pale aleksi.
India pale ale, IPA: Intian siirtokuntiin meritse viety vahvempi ja
humaloidumpi versio pale alesta. Nykyään IPA-nimikkeellä myydään usein best
tai strong bittereitä. Alkuperäinen 1700-luvun IPA on viimevuosina elvytetty
Yhdysvalloissa.
Brown ale: usein pullotettuja mildin tyyppisiä tummahkoja, vaahvuudeltaan
vaihtelevia (3,0--5,0 t%) aleja.
Scottish ale: yksi bitterin alalaji ovat Skotlannin maltaiset alet.
Vahvuudet erotetaan "shillings" -merkinnällä; 60/-, 70/-, 80/- tai 90/-
kertoi aikoinaan oluttynnyristä kerätyn veron määrän.
Sanasto
ABV: alcohol by volume. Alkoholin määrä tilavuusprosentteina.
Ale: yleisnimitys pintahiivaoluelle.
Auto spile: uusin real alen kuntoa varmistava ja säilyvyyttä lisäävä
keksintö, tämä myös 'Race Cask Ventilator' -nimellä tunnettu laite päästää
caskiin ilmaa vain silloin kun sieltä otetaan olutta sekä päästää
ylimääräisen hiilidioksidin poistumaan tynnyristä.
Barrel: tilavuusmitta 36 gallonaa eli 163,66 litraa.
Beer: yleisnimitys oluelle, alunperin termi tarkoitti oluita joissa
käytettiin humalaa.
Beer engine: baarissa olevalla kahvalla käytettävä pumppu, joka imee oluen
kellarissa olevasta tynnyristä. Yksi veto tuottaa puolikkaan pintin.
Blanket pressure: heikko hiilidioksidipaine, joka estää ilman pääsyn
tynnyriin ja näin estää hapettumista ja pidentää oluen myynti-ikää.
Menetelmä, jota CAMRA ei hyväksy, koska se voi lisätä oluen
hiilidioksidipitoisuutta ja sitä voidaan käyttää pidentämään huonon alen
elämää.
Bottle conditioned: pullo-olut, jota ei ole suodatettu ja joka kypsyy ja
jälkikäy pullossa. Joskus olut suodatetaan ja lisätään uusi hiiva pulloon.
Brewery conditioned: keg olut, joka suodatetaan ja usein myös pastöroidaan
panimolla. Kirkkaat kegiolut, lagerit.
Brim measure: reunoja myöten täytetty lasi jos käytössä on tasan pintin
kokoinen lasi (vs. lined glass).
Bung hole: reikä tynnyrin päädyssä, alaosassa josta olut lasketaan ulos ja
johon hana ja letku liitetään.
CAMRA: ks. erillinen tekstilaatikko.
Cask: vaaka-asennossa oleva tynnyri, erityisesti brittiläinen real ale
tynnyri.
Cask breather: laite joka annostelee hiilidioksidia tynnyristä otetun oluen
tilalle sekä päästää ylimääräisen hiilidioksidin virtaamaan ulos. Pidentää
oluen myynti-ikää, mutta voi väärin säädettynä vaikuttaa oluen
hiilidioksidipitoisuuteen. CAMRA ei hyväksy cask breathereitä, vaan
suosittaa pienempien tynnyreiden käyttämistä tai valikoiman supistamista.
Cask-conditioned: suodattamaton hanaolut, joka kypsyy ja jonka jälkikäyminen
tapahtuu tynnyrissä. Real ale.
CBOB: The Champion Beer of Britain. Vuosittain gbbf:la valittava vuoden
paras real ale.
Cellarman: real ale kellarin hoitaja.
Condition: hiilidioksidin (optimi)määrä oluessa.
Conditioning: real alen kypsyminen pubin kellarissa tarjoilukuntoon.
Cooling jacket: caskin päälle laitettava eristävä huppu, jonka alla kiertää
jäähdytysvesiputkisto, käytössä erityisesti olutfestivaaleilla.
Draught: hanaolut. Nykyään yleistynyt tarkoittamaan kaikkea hanaolutta, on
aiemmin tarkoittanut ilman hiilidioksidipainetta laskettavia oluita.
Drop bright: termi jota käytetään kuvaamaan sitä että real ale on valmista
tarjottavaksi. Kirkasteiden ansiosta hiiva on laskeutunut tynnyrin pohjalle
ja olut on kirkasta.
Dry hopping: kuivahumaloinnissa tynnyreihin laitetaan humalankäpyjä
täyttövaiheessa, kuivahumalointi lisää tuoreen humalan aromia.
Eleven, 11: litrakokoinen 50 litran eli n. 11 gallonan tynnyri.
Fake handpump: keg-oluthana, joka näyttää käsipumpulta. CAMRA:n paheksuma
markkinointikeino, joka estää pubin pääsyn gbg:n.
Finings: kirkasteita käytetään vierteen keiton yhteydessä (copper finings)
sekä tynnyröitäessä, näillä saadaan suodattamattomassa oluessa olevat
proteiinit ja hiiva sakkautumaan ja laskeutumaan tynnyrin pohjalle.
Yleisimmät kirkasteet ovat 'irish moss' eli keittovaiheessa käytettävä
merileväpohjainen aine sekä 'Isinglass' eli tynnyreihin lisättävä sammen
uimarakosta saatava aine, karrageeni.
Firkin: yleisin tynnyrikoko 9 gallonaa eli 40, 91 litraa.
Fl.oz.: nesteunssi, tilavuusmitta 28,41 millilitraa.
Free House: yleensä itsenäinen, panimon omistuksista vapaa pub jolla voi
näin olla useampia erilaisia olutmerkkejä tarjolla. Termiä väärinkäytetään
yleisesti.
Gallon: tilavuusmitta 8 pinttia eli 4,546 litraa.
GBBF: The Great British Beer Festival, CAMRA:n järjestämä real ale
festivaali elokuun ensimmäisellä viikolla Lontoon Olympia-hallissa. gbbf on
yksi maailman suurimpia olutfestivaaleja.
GBG: Good Beer Guide, vuosittain CAMRA:n julkaisema opas Britannian
parhaisiin pubeihin. Mukaan pääsevät vain real alea tarjoavat pubit, joiden
katsotaan kunnioittavan perinnettä ja tarjoavan hyvää alea.
Guest Beer: olut joka tulee joltain muulta panimolta kuin pubin omistavalta
panimolta. Perustuu Beer Orders -lainsäädäntöön, joka on yksi CAMRA:n
menestystarina.
Gill: tilavuusmitta 1/4 nesteunssi eli 7,1 millilitraa. Käytetään
alkoholimittana.
Gravity: nimitys kun olut lasketaan tynnyristä painovoiman avulla ilman
pumppua.
Handpump: käytetään usein synonyyminä 'beer engine':lle, mutta tarkoittaa
itse asiassa kahvaa baaritiskillä, jolla itse pumppulaitetta käytetään.
Hogshead: tynnyrikoko 54 gallonaa eli 245,49 litraa (harvinainen).
The Independents: Muut kuin 'the Nationals' tai 'the Regionals'.
Irish moss: ks. finings.
Isinglass: ks. finings.
Keg: paineastia, josta 'brewery conditioned' -oluet tarjoillaan ja
säilytetään.
Keystone: Käytetään sulkemaan 'bung hole'.
Kilderkin: tynnyrikoko 18 gallonaa eli 81,83 litraa.
Lees: tynnyriin 'tapin alle' jäävä olut, jossa on pohjalle laskeutuneita
humalanlehtiä, hiivaa ja muuta roskaa.
Lined glass: yli pintin kokoinen lasi, jossa on viiva osoittamassa oikeaa
mittaa (vs. brim measure).
Lounge Bar: kalustukseltaan ja ympäristöltään viihtyisämmäksi sisustettu osa
pubia, juomat voivat maksaa enemmän. Public Bar, Lounge Bar -järjestelmä on
nykyään yhä harvinaisempi.
The Nationals: Bass, Carlsberg-Tetley, Scottish-Courage, Whitbread. Entinen
pahamaineinen "Big Six".
Nitrokeg: 'keg' -olut, joka tarjoillaan seoskaasulla, jossa on osa typpeä
(nitrogen). Pehmentää oluen olemusta ja saa aikaan kermaisen vaahdon ja
väljähtyneen oluen. Ks. sparkler.
Off: (oluesta) pilaantunut olut tai tynnyri.
Original gravity: erityisesti brittiläinen tapa ilmoittaa oluen vahvuus.
Luku kertoo oluen ominaispainon suhteessa veteen. OG 1,040 vastaa noin 4 t%
vahvuutta alkoholipitoisuudessa.
Pin: tynnyrikoko 4,5 gallonaa eli 20,46 litraa (harvinainen).
Pint: tilavuusmitta 20 nesteunssia eli 0,568262 litraa.
Polypin: erityisesti kotikäyttöön tarkoitettu astia, eli laatikossa oleva
pehmeä 4,5 gallonan muovisäkki, johon olut pakataan. Sisältö on yleensä
suodatettu, ei siis real ale.
Priming, priming sugar: tynnyriin lisättävä sokeri, joka kiihdyttää
jäkikäymistä.
Pub(lic house): ilmoitettuina aikoina yleisölle avoinna oleva,
seuranpidolliseen juomiseen tarkoitettu tila - Britannian suurin sosiaalinen
instituutio.
Public bar: pubin baari, jossa sijaitsevat yleensä myös pelit ja 'rahvas'.
Pub Companies: Chef & Brewer, Greenal, Intrepreneur Estates, JD Wetherspoon
(JJ Moon's), Pubmaster (Tap & Spile), Grosvenor Inns, Saxon Inns jne. Usein
tiiviissä yhteistyössä suurten kansallisten panimoiden kanssa tai niiden
omistamia. Eivät valmista olutta.
Pub Chains: panimoiden omistamia pubiketjuja. Usein nimetty suljettujen
panimoiden mukaan tai muilla markkinanimillä, esimerkiksi Nicholson's old
Free House -ketju, jonka omistaa nykyään Carlsberg-Tetley.
Racking: tynnyrin/pullon täyttäminen oluella.
Real ale: termi tynnyrissä kypsyvälle hanaoluelle.
Shelf life: oluen käyttöikä.
Shive hole: tynnyrin päällä oleva reikä, johon panimolla laitetaan tukkeeksi
'shive'. Shive on tehty niin, että sen keskusta (tut) voidaan pubin
kellarissa iskeä tynnyriin sisään. Syntyneeseen reikään asetetaan 'soft
spile' ja oluen kypsyminen voi alkaa.
Sparkler: etenkin Pohjois-Britanniassa käytössä oleva hajottaja, joka saa
aikaan tiiviin vaahdon oluen päälle. Olut tosin yleensä väljähtyy tässä
rajussa käsittelyssä. Ks. swan-neck.
Spile (hard, soft): real alen kypsytyksessä käytettävä tappi, ks. shive
hole. Vaihtelemalla kovaa ja pehmeää tappia voidaan oluen
hiilidioksidipitoisuus pitää optimaalisena. Pehmeä tappi on usein tehty
bambusta.
Stillage: teline, johon real ale tynnyri pubin kellarissa, tiskillä tai
festivaaleilla asetetaan.
Swan-neck: erityisesti pohjoisessa käytettävä joutsenen kaulan muotoinen
hana, joka voidaan työntää lasiin sisään. Korostaa vaahdonmuodostusta, ks.
sparkler.
Tap: hana tai yhde, johon olutlinja kiinnitetään, ks. bung hole.
Tied House: panimon omistama pub.
Top pressure: keg-oluen anniskeluun tarkoitettu hiilidioksidipaine, jolla
olut 'työnnetään' ulos astiasta.
Top up: brittiläisessä pubissa on tapana käyttää tasan pintin vetäviä
laseja, tällöin lasi pitää täyttää reunaa myöden (up to the brim). Jos saat
vajaan pintin, voit pyytää täydennystä, top up. Nykyisin käytössä on usein
ylimitoitettu lasi, jossa on mittaviiva.
Tut: shive'n keskiosa, joka voidaan lyödä tynnyrin sisään.
Twenty-two, 22: litrakokoinen 100 litran eli n. 22 gallonan tynnyri.
Venting: caskin avaaminen, ilmastus, hengittäminen, ylimääräisen
hiilidioksidin poisto.
Lukemista
CAMRA Good Beer Guide: vuosittain ilmestyvä real alen ystävän raamattu
listaa kaikki Britannian hyvä pubit sekä kaikki real alet.
CAMRA Local Guides: CAMRA:n paikallisoppaat listaavat tarkemmin paikalliset
pubit ja panimot.
Ivor Clissold: Cellarmanship, CAMRA 1997: opas kellarimestarin taitoihin,
hyvä peruslukemisto real alen saloista kiinnostuneelle.
Roger Protz: The Real Ale Almanac, Neil Wilson Publishing Ltd.:
perusteellinen teos, joka listaa suurimman osan brittien real aleista
teknisine tietoineen.
Kari Ylänne: Lontoon parhaat pubit, Tietoteos 1991: ikävä kyllä loppuun
myyty kirjanen, joka listaa perusvalikoiman Lontoon hyvistä pubeista.
Roger Protz: The Ale Trail, Eric Dubbs Publishing Ltd. 1995: monumentaalinen
esitys alen historiasta ja taustoista. Mainiota iltalukemista real alen
ystävälle.
What's Brewing: CAMRA:n kuukausittain ilmestyvä tabloidi jäsenlehti.
London Drinker: pubeissa myytävä CAMRA:n paikallisjärjestöjen lehti.
CAMRA veppisivut: http://www.camra.org.uk/
POS real ale sivut: http://www.posbeer.org/oppaat/real-ale/
|
