POSbeer.org Kaikki Oluesta
The Finnish Beer Portal
 
Oppaat:Real alen perusteet

Opas real alen maailmaan
Kari Likovuori

Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että real ale on brittiläistä elävää pintahiivaolutta. CAMRA määrittelee real alen seuraavasti: "nimitys oluelle, joka pannaan perinteisistä raaka-aineista ja jonka jälkikäyminen ja kypsyminen tapahtuu samassa astiassa, josta olut anniskellaan käyttämättä ylimääräistä hiilidioksidia". Real ale tarjoillaan yleensä tynnyristä (cask conditioned), mutta määritelmän mukaan real alea voi olla myös pullokypsyvä olut (bottle conditioned).

Real ale kypsyy tynnyrissä

 Cask

Real ale on suodattamatonta ja pastöroimatonta ja jatkaa siis kypsymistään (secondary fermentation) kun se lähtee panimolta. Ennen toimitusta pubin kellariin tynnyriin (cask) voidaan lisätä sokeria jälkikäymisen (priming) tehostamiseksi. Yleensä myös panimon varastotankkeihin tai itse tynnyriin lisätään kalan uimarakosta valmistettua kirkastetta (finings), joka vähitellen sakkauttaa oluen seassa vielä olevan hiivan tynnyrin pohjalle ja näin tynnyrikäyvästä real alesta saadaan kirkas. Joskus panimolla lisätään tynnyreihin humalan käpyjä (dry hopping), joilla oluen humala-aromia saadaan korostettua.

Tynnyri ei ole keg

Kun tynnyrit on toimitettu pubiin, ne siirretään välittömästi kylmäkellariin ja asetetaan varta vasten valmistettuun kehtoon (stillage) rauhoittumaan. Real ale pitää säilyttää tasaisessa noin 13--14 asteen lämpötilassa ja tynnyreiden pitää saada olla rauhassa 1--2 päivää ennen anniskelua, kypsymisaika vaihtelee panimoittain ja tuotteittain. Tynnyreitä on usean kokoisia, tyypillisimmät ovat firkin (40,91 litraa), kilderkin (81,83 litraa) ja barrel (163,66 litraa) sekä harvinaisemmat pin (20,46 litraa) ja hogshead (245,49 litraa). Kaikki tynnyrikoot ovat gallonan (4,546 litraa eli 8 pinttia) monikertoja.

 Spileja Real ale tynnyreissä on kaksi reikää: "bung hole" on reikä tynnyrin alaosassa, johon muovinen (joskus puuta tai metallia) hana (tap) liitetään iskemällä reiän tukkiva puinen tai muovinen tulppa (keystone) sisään. "Shive hole" on isompi reikä tynnyrin päällä. Tynnyrin tullessa pubiin on shive hole tukittu tulpalla (shive), jonka keskiosa (tut) lyödään tynnyriin sisään venting tool -työkalulla. Tähän reikään asetetaan huokoinen tappi (soft spile), jonka tarkoitus on päästää varastokäymisen aikana syntyvä liiallinen hiilidioksidi ulos tynnyristä. Tämä on keskeinen real alen kypsymiseen (conditioning) ja maun kehittymiseen liittyvä vaihe. Real alen tarjoilu edellyttää pubin pitäjältä erityistä ammattitaitoa ja omistautumista; eri olutmerkit kypsyvät eri ajoissa, joten pubin pitäjän täytyy osata asettaa kukin tynnyri kypsymään siten, että se on parhaimmillaan juuri haluttuun aikaan.

Real ale vaatii huolenpitoa

Kun kellarimestari (cellarman) päättää, että real ale on juuri sopivasti kirkastunut (drop bright), maultaan kypsynyt ja luontainen hiilidioksidipitoisuus on sopivalla tasolla, se on valmis tarjoiltavaksi. Jollei hanaa ole isketty tynnyriin jo aiemmin se tehdään tässä vaiheessa. Kun olutta tarjoillaan, tappi poistetaan ja ilma pääsee virtaamaan tynnyriin, muutoin tynnyriin syntyisi tyhjiö. Oluen hapettuminen alkaa välittömästi, real alella onkin hyvin rajattu säilyvyys sen jälkeen kun tynnyri on avattu; tyypillisesti 3-7 päivää. Tarjoilun loputtua tynnyriin asetetaan kova tappi (hard spile), joka estää liiallisen hiilidioksidin karkaamisen tynnyristä (olut väljähtyy) sekä estää bakteerien pääsyn tynnyriin yön aikana. Muutenkin real ale vaatii tavallista keg-olutta enemmän huolenpitoa. Tynnyrit pitää säilyttää viileässä, ettei hiilidioksidi karkaa niin helposti oluesta, lämmin varasto myös nopeuttaisi oluen pilaantumista. Jollei lämpötila pysy tasaisena voivat tynnyrissä syntyvät virtaukset samentaa oluen. Ylipäätään tarkka hygienia on välttämätöntä ja suodattamattoman oluen ollessa kyseessä anniskeluletkutkin pitää puhdistaa joka tynnyrin vaihdon yhteydessä.

Pumppuja on moneksi

 Pumppuja

Pubissa real ale voidaan anniskella joko painovoiman avulla (by gravity) jos tynnyri on esimerkiksi pubin tiskillä. Jos tynnyri on kellarissa, tarvitaan käsipumppu (hand pump, beer engine), joka toimii kuten kaivonpumppukin eli pumppaa oluen letkua pitkin hanaan. Yhteen pinttiin (0,5683 litraa) tarvitaan yleensä pari pumppausta. Etenkin Keski- ja Pohjois-Britanniassa on joskus käytössä sähköpumpulla toimivia hanoja. Real alessa ei yleensä ole kummoistakaan vaahtoa, eikä pidä ollakaan. Pohjois-Britanniassa ja yhä yleisemmin myös muualla on tapana käyttää käsipumpun nokassa niin sanottua hajottajaa (sparkler) sekä joutsenkaulan muotoista juoksuputkea (swan neck spout). Yhdessä nämä saavat aikaan tiiviin vaahdon oluen pinnalle, mutta samalla poistavat hiilidioksidia ja katkeruutta ja olut maistuu helposti lattealta. Hyvässä pubissa oluensa saa pyytämällä ilman hajottajaa anniskeltuna. Suomessa ja muualla Britannian ulkopuolella näkee käsipumpun mallisia hanoja, joista anniskellaan keg-olutta. Isossa Britanniassa käsipumppu on yleensä real alen tunnusmerkki, tosin sielläkin törmää näihin ns. feikkipumppuihin, joista lasiin valuukin keg-olutta hiilidioksidin avittamana.

Taistelu pilaantumista vastaan

Real ale alkaa siis pilaantua heti tynnyrin avaamisen jälkeen ja juuri tämän takia kellarin ja laitteiden hygienia on real alen yhteydessä erittäin tärkeä. Oluen käyttöaikaa (shelf life) ja laatua on yritetty parantaa monin menetelmin. Tynnyrin tapin reikään voidaan liittää venttiili, joka laskee tynnyriin hiilidioksidikerroksen jota kutsutaan suojakaasuksi (blanket pressure). Toinen yleisesti käytössä oleva laite on "cask breather", venttiili joka annostelee tynnyriin hiilidioksidia korvaamaan anniskeltua olutta, mutta päästää myös pois liiallisen hiilidioksidin. Vaikka cask breatherin vaikutus olueen on pienempi, ei CAMRA hyväksy tätäkään menetelmää. Vielä määrittelemättä on kanta laitteeseen nimeltä "autospile" (esim. Race Cask Ventilator), joka vain sulkee tynnyrin ilmalta tarjoiltujen pinttien välillä ja päästää ylimääräisen hiilidioksidin ulos eikä siis lisää tynnyrin hiilidioksidipitoisuutta. CAMRA perustelee kantaansa sillä, että väärin säädettyinä näillä laitteilla voidaan lisätä oluen hiilidioksidipitoisuutta ja näennäisesti pidentää pilaantuvan olevan oluen tarjoiluaikaa. Vaihtoehtona suositetaan pienempien tynnyrien käyttöä ja tarjoiltavien real ale merkkien vähentämistä niin että kulutus vastaa oluen luontaista elinkaarta.

Cask vs. keg

Real alen ja kuolleen keg-oluen ero on siis siinä, että keg-oluesta on suodatettu hiiva pois jo panimolla, eikä se kypsy enää tynnyrissä. Lisäksi keg-oluen hiilidioksidipitoisuus on suurempi, koska ylimääräinen hiilidioksidi ei pääse pois suljetusta tynnyristä, myös anniskeltaessa tynnyriin lasketaan ylimääräistä hiilidioksidia, jolla olut "työnnetään" ulos tynnyristä. Lisäksi keg-olut on usein pastöroitu ja suodatettu, eikä siis enää kehity tynnyrissä.

Real alen valmistus

Itse valmistuksen osalta real ale ei juurikaan eroa muiden pintahiivaoluiden valmistuksesta. Britanniassa käytetään valmistusmenetelmänä yleisesti niin sanottua tasalämpö-mäskäystä, -infuusiota. Tässä mallas mäskätään yhdessä ja samassa lämpötilassa, joka yleensä on noin 62--67 astetta. Useissa muissa maissa käytetään useita lämpötilaportaita mäskäysprosessin aikana (temperature controlled infusion, decoction mash). Myös kirkasteiden käyttö jälkikäymisen ja keiton aikana on real alen yhteydessä yleisempää kuin muilla oluttyypeillä.

Brittiläisen oluen vahvuutta kuvaa alkoholipitoisuuden (ABV, alcohol by volume) lisäksi ominaispaino (OG, original gravity). Nämä og-yksiköt kertovat kuinka paljon vierre on vettä painavampaa, esimerkiksi OG 1,039 tarkoittaa että vierre oli 1,039 kertaa vettä raskaampaa. OG-yksiköistä voidaan päätellä usein oluen vahvuus, esimerkiksi OG 1,039 vastaa noin 3,9 tilavuusprosentin vahvuutta.

Oluttyylit

Brittiläiset oluttyylit ovat monimuotoisia, mutta harrastajalle harmaita hiuksia aiheuttavia. Tyylejä listataan jokaisessa olutkirjassa, mutta valmistajat vähät välittävät näistä kategorioinneista; pumppujen kylteistä, pullojen etiketeistä ja mainosmateriaalista löytyy mitä harhauttavampia nimikkeitä. Toinen ongelma on erityylisten oluiden saatavuus etenkin cask-muodossa, hyvä tapa kartoittaa kerralla useita tyylejä on elokuinen The Great British Beer Festival Lontoossa. Alla on listattu lyhyet luonnehdinnat useimmin esiintyvistä brittiläisistä oluttyyleistä.

Ale on yleisnimitys kaikelle pintahiivaoluelle, alunperin termi "beer" tarkoitti olutta jossa käytettiin humalaa. Nykyään beer tarkoittaa vain yleisesti olutta. Real ale ei sinänsä määrittele mitään oluttyyliä, vaan tavan tarjoilla perinteistä olutta.

Mild ale: kevyesti humaloitu, alkoholipitoisuudeltaan mieto (3,0--3,8 t%, OG alle 1,040), usein tumma ja kevyt ale. Mildeja on saatavan myös vaaleina (light mild) ja vahvoina (strong mild).

Bitter ale: yleisin brittiläinen oluttyyppi. Perusominaisuuksia ovat kohtuullisen voimakas humalointi ja hedelmäisyys. Väriltään bitterit voivat olla mitä vain kullanruskeasta tummahkoon pronssiin. Bitterit jaetaan kolmeen vahvuuteen: ordinary on perusbitter (3,2--4,0 t%, OG alle 1,040), best on usein panimoiden myydyin laatu alkoholipitoisuudeltaan 3,8--4,8 t%, OG 1,040-1,046. Strong bitter taas on brittiläisen mittapuun mukaan vahvempi bitter, usein yli 5,0 t%, OG 1,046--1,060. Viimevuosina markkinoille on tullut myös erilaisia maustettuja kausibittereitä ja kevyitä summer aleja.

Old ale / Strong mild: nämä oluet ovat yleisiä talvisina lämmittäjinä (winter warmer), oluet ovat yleensä tummia ja hyvin täyteläisen makeita. Alkoholipitoisuus on 5,0--6,5 t%, OG 1,040--1,065. Old ale on alunperin ollut sekoitus nuorta ja tynnyrissä pidempään kypsynyttä olutta.

Barley wine: yleinen termi panimon vahvimmalle tuotteelle. Barley winet ovat vahvoja ja usein hiukan viinimäisiä, väri voi vaihdella vaaleahkosta tummaan mahonkiin. OG on yli 1,065, alkoholipitoisuus jopa 12 t%.

Porter: tarinan mukaan 1700-luvun alussa keksitty oluttyyli, kun Lontoolainen Ralph Harwood keksi sekoittaa valmiiksi nuorta brown alea, pale alea sekä ikääntynyttä old alea. Porter saavutti nopeasti kansansuosion. Portterit ovat tummahkoja mahonginvärisiä, paahtuneita ja hedelmäisiä; alkoholipitoisuudeltaan 4,5--5,5 t%.

Stout: alunperin stouter porter, eli portterista kehittynyt tuhdimpi olut. Valmistuksessa käytetään usein voimakkaammin paahdettua mallasta sekä paahdettua mallastamatonta ohraa. Stoutteja on perusbrittiläisen lisäksi dry stout (lähinnä Irlannissa), sweet stout / milk stout sekä vahva russian imperial stout.

Pale ale: alunperin Burtonista kotoisin oleva tyyli, jonka erityispiirteenä on suhteellisen vaalea kullanruskea/meripihkan väri. Nykyisin pale alen erottaminen bitteristä on hankalaa. Useat panimot nimeävät pullotetun bitterinsä pale aleksi.

India pale ale, IPA: Intian siirtokuntiin meritse viety vahvempi ja humaloidumpi versio pale alesta. Nykyään IPA-nimikkeellä myydään usein best tai strong bittereitä. Alkuperäinen 1700-luvun IPA on viimevuosina elvytetty Yhdysvalloissa.

Brown ale: usein pullotettuja mildin tyyppisiä tummahkoja, vaahvuudeltaan vaihtelevia (3,0--5,0 t%) aleja.

Scottish ale: yksi bitterin alalaji ovat Skotlannin maltaiset alet. Vahvuudet erotetaan "shillings" -merkinnällä; 60/-, 70/-, 80/- tai 90/- kertoi aikoinaan oluttynnyristä kerätyn veron määrän.

 Tap

Sanasto


ABV: alcohol by volume. Alkoholin määrä tilavuusprosentteina.
Ale: yleisnimitys pintahiivaoluelle.
Auto spile: uusin real alen kuntoa varmistava ja säilyvyyttä lisäävä keksintö, tämä myös 'Race Cask Ventilator' -nimellä tunnettu laite päästää caskiin ilmaa vain silloin kun sieltä otetaan olutta sekä päästää ylimääräisen hiilidioksidin poistumaan tynnyristä.
Barrel: tilavuusmitta 36 gallonaa eli 163,66 litraa.
Beer: yleisnimitys oluelle, alunperin termi tarkoitti oluita joissa käytettiin humalaa.
Beer engine: baarissa olevalla kahvalla käytettävä pumppu, joka imee oluen kellarissa olevasta tynnyristä. Yksi veto tuottaa puolikkaan pintin.
Blanket pressure: heikko hiilidioksidipaine, joka estää ilman pääsyn tynnyriin ja näin estää hapettumista ja pidentää oluen myynti-ikää. Menetelmä, jota CAMRA ei hyväksy, koska se voi lisätä oluen hiilidioksidipitoisuutta ja sitä voidaan käyttää pidentämään huonon alen elämää.
Bottle conditioned: pullo-olut, jota ei ole suodatettu ja joka kypsyy ja jälkikäy pullossa. Joskus olut suodatetaan ja lisätään uusi hiiva pulloon.
Brewery conditioned: keg olut, joka suodatetaan ja usein myös pastöroidaan panimolla. Kirkkaat kegiolut, lagerit.
Brim measure: reunoja myöten täytetty lasi jos käytössä on tasan pintin kokoinen lasi (vs. lined glass).
Bung hole: reikä tynnyrin päädyssä, alaosassa josta olut lasketaan ulos ja johon hana ja letku liitetään.
CAMRA: ks. erillinen tekstilaatikko.
Cask: vaaka-asennossa oleva tynnyri, erityisesti brittiläinen real ale tynnyri.
Cask breather: laite joka annostelee hiilidioksidia tynnyristä otetun oluen tilalle sekä päästää ylimääräisen hiilidioksidin virtaamaan ulos. Pidentää oluen myynti-ikää, mutta voi väärin säädettynä vaikuttaa oluen hiilidioksidipitoisuuteen. CAMRA ei hyväksy cask breathereitä, vaan suosittaa pienempien tynnyreiden käyttämistä tai valikoiman supistamista.
Cask-conditioned: suodattamaton hanaolut, joka kypsyy ja jonka jälkikäyminen tapahtuu tynnyrissä. Real ale.
CBOB: The Champion Beer of Britain. Vuosittain gbbf:la valittava vuoden paras real ale.
Cellarman: real ale kellarin hoitaja.
Condition: hiilidioksidin (optimi)määrä oluessa.
Conditioning: real alen kypsyminen pubin kellarissa tarjoilukuntoon.
Cooling jacket: caskin päälle laitettava eristävä huppu, jonka alla kiertää jäähdytysvesiputkisto, käytössä erityisesti olutfestivaaleilla.
Draught: hanaolut. Nykyään yleistynyt tarkoittamaan kaikkea hanaolutta, on aiemmin tarkoittanut ilman hiilidioksidipainetta laskettavia oluita.
Drop bright: termi jota käytetään kuvaamaan sitä että real ale on valmista tarjottavaksi. Kirkasteiden ansiosta hiiva on laskeutunut tynnyrin pohjalle ja olut on kirkasta.
Dry hopping: kuivahumaloinnissa tynnyreihin laitetaan humalankäpyjä täyttövaiheessa, kuivahumalointi lisää tuoreen humalan aromia.
Eleven, 11: litrakokoinen 50 litran eli n. 11 gallonan tynnyri.
Fake handpump: keg-oluthana, joka näyttää käsipumpulta. CAMRA:n paheksuma markkinointikeino, joka estää pubin pääsyn gbg:n.
Finings: kirkasteita käytetään vierteen keiton yhteydessä (copper finings) sekä tynnyröitäessä, näillä saadaan suodattamattomassa oluessa olevat proteiinit ja hiiva sakkautumaan ja laskeutumaan tynnyrin pohjalle. Yleisimmät kirkasteet ovat 'irish moss' eli keittovaiheessa käytettävä merileväpohjainen aine sekä 'Isinglass' eli tynnyreihin lisättävä sammen uimarakosta saatava aine, karrageeni.
Firkin: yleisin tynnyrikoko 9 gallonaa eli 40, 91 litraa.
Fl.oz.: nesteunssi, tilavuusmitta 28,41 millilitraa.
Free House: yleensä itsenäinen, panimon omistuksista vapaa pub jolla voi näin olla useampia erilaisia olutmerkkejä tarjolla. Termiä väärinkäytetään yleisesti.
Gallon: tilavuusmitta 8 pinttia eli 4,546 litraa.
GBBF: The Great British Beer Festival, CAMRA:n järjestämä real ale festivaali elokuun ensimmäisellä viikolla Lontoon Olympia-hallissa. gbbf on yksi maailman suurimpia olutfestivaaleja.
GBG: Good Beer Guide, vuosittain CAMRA:n julkaisema opas Britannian parhaisiin pubeihin. Mukaan pääsevät vain real alea tarjoavat pubit, joiden katsotaan kunnioittavan perinnettä ja tarjoavan hyvää alea.
Guest Beer: olut joka tulee joltain muulta panimolta kuin pubin omistavalta panimolta. Perustuu Beer Orders -lainsäädäntöön, joka on yksi CAMRA:n menestystarina.
Gill: tilavuusmitta 1/4 nesteunssi eli 7,1 millilitraa. Käytetään alkoholimittana.
Gravity: nimitys kun olut lasketaan tynnyristä painovoiman avulla ilman pumppua.
Handpump: käytetään usein synonyyminä 'beer engine':lle, mutta tarkoittaa itse asiassa kahvaa baaritiskillä, jolla itse pumppulaitetta käytetään.
Hogshead: tynnyrikoko 54 gallonaa eli 245,49 litraa (harvinainen).
The Independents: Muut kuin 'the Nationals' tai 'the Regionals'.
Irish moss: ks. finings.
Isinglass: ks. finings.
Keg: paineastia, josta 'brewery conditioned' -oluet tarjoillaan ja säilytetään.
Keystone: Käytetään sulkemaan 'bung hole'.
Kilderkin: tynnyrikoko 18 gallonaa eli 81,83 litraa.
Lees: tynnyriin 'tapin alle' jäävä olut, jossa on pohjalle laskeutuneita humalanlehtiä, hiivaa ja muuta roskaa.
Lined glass: yli pintin kokoinen lasi, jossa on viiva osoittamassa oikeaa mittaa (vs. brim measure).
Lounge Bar: kalustukseltaan ja ympäristöltään viihtyisämmäksi sisustettu osa pubia, juomat voivat maksaa enemmän. Public Bar, Lounge Bar -järjestelmä on nykyään yhä harvinaisempi.
The Nationals: Bass, Carlsberg-Tetley, Scottish-Courage, Whitbread. Entinen pahamaineinen "Big Six".
Nitrokeg: 'keg' -olut, joka tarjoillaan seoskaasulla, jossa on osa typpeä (nitrogen). Pehmentää oluen olemusta ja saa aikaan kermaisen vaahdon ja väljähtyneen oluen. Ks. sparkler.
Off: (oluesta) pilaantunut olut tai tynnyri.
Original gravity: erityisesti brittiläinen tapa ilmoittaa oluen vahvuus. Luku kertoo oluen ominaispainon suhteessa veteen. OG 1,040 vastaa noin 4 t% vahvuutta alkoholipitoisuudessa.
Pin: tynnyrikoko 4,5 gallonaa eli 20,46 litraa (harvinainen).
Pint: tilavuusmitta 20 nesteunssia eli 0,568262 litraa.
Polypin: erityisesti kotikäyttöön tarkoitettu astia, eli laatikossa oleva pehmeä 4,5 gallonan muovisäkki, johon olut pakataan. Sisältö on yleensä suodatettu, ei siis real ale.
Priming, priming sugar: tynnyriin lisättävä sokeri, joka kiihdyttää jäkikäymistä.
Pub(lic house): ilmoitettuina aikoina yleisölle avoinna oleva, seuranpidolliseen juomiseen tarkoitettu tila - Britannian suurin sosiaalinen instituutio.
Public bar: pubin baari, jossa sijaitsevat yleensä myös pelit ja 'rahvas'.
Pub Companies: Chef & Brewer, Greenal, Intrepreneur Estates, JD Wetherspoon (JJ Moon's), Pubmaster (Tap & Spile), Grosvenor Inns, Saxon Inns jne. Usein tiiviissä yhteistyössä suurten kansallisten panimoiden kanssa tai niiden omistamia. Eivät valmista olutta.
Pub Chains: panimoiden omistamia pubiketjuja. Usein nimetty suljettujen panimoiden mukaan tai muilla markkinanimillä, esimerkiksi Nicholson's old Free House -ketju, jonka omistaa nykyään Carlsberg-Tetley.
Racking: tynnyrin/pullon täyttäminen oluella.
Real ale: termi tynnyrissä kypsyvälle hanaoluelle.
Shelf life: oluen käyttöikä.
Shive hole: tynnyrin päällä oleva reikä, johon panimolla laitetaan tukkeeksi 'shive'. Shive on tehty niin, että sen keskusta (tut) voidaan pubin kellarissa iskeä tynnyriin sisään. Syntyneeseen reikään asetetaan 'soft spile' ja oluen kypsyminen voi alkaa.
Sparkler: etenkin Pohjois-Britanniassa käytössä oleva hajottaja, joka saa aikaan tiiviin vaahdon oluen päälle. Olut tosin yleensä väljähtyy tässä rajussa käsittelyssä. Ks. swan-neck.
Spile (hard, soft): real alen kypsytyksessä käytettävä tappi, ks. shive hole. Vaihtelemalla kovaa ja pehmeää tappia voidaan oluen hiilidioksidipitoisuus pitää optimaalisena. Pehmeä tappi on usein tehty bambusta.
Stillage: teline, johon real ale tynnyri pubin kellarissa, tiskillä tai festivaaleilla asetetaan.
Swan-neck: erityisesti pohjoisessa käytettävä joutsenen kaulan muotoinen hana, joka voidaan työntää lasiin sisään. Korostaa vaahdonmuodostusta, ks. sparkler.
Tap: hana tai yhde, johon olutlinja kiinnitetään, ks. bung hole.
Tied House: panimon omistama pub.
Top pressure: keg-oluen anniskeluun tarkoitettu hiilidioksidipaine, jolla olut 'työnnetään' ulos astiasta.
Top up: brittiläisessä pubissa on tapana käyttää tasan pintin vetäviä laseja, tällöin lasi pitää täyttää reunaa myöden (up to the brim). Jos saat vajaan pintin, voit pyytää täydennystä, top up. Nykyisin käytössä on usein ylimitoitettu lasi, jossa on mittaviiva.
Tut: shive'n keskiosa, joka voidaan lyödä tynnyrin sisään.
Twenty-two, 22: litrakokoinen 100 litran eli n. 22 gallonan tynnyri.
Venting: caskin avaaminen, ilmastus, hengittäminen, ylimääräisen hiilidioksidin poisto.

 Tap

Lukemista

CAMRA Good Beer Guide: vuosittain ilmestyvä real alen ystävän raamattu listaa kaikki Britannian hyvä pubit sekä kaikki real alet.
CAMRA Local Guides: CAMRA:n paikallisoppaat listaavat tarkemmin paikalliset pubit ja panimot.
Ivor Clissold: Cellarmanship, CAMRA 1997: opas kellarimestarin taitoihin, hyvä peruslukemisto real alen saloista kiinnostuneelle.
Roger Protz: The Real Ale Almanac, Neil Wilson Publishing Ltd.: perusteellinen teos, joka listaa suurimman osan brittien real aleista teknisine tietoineen.
Kari Ylänne: Lontoon parhaat pubit, Tietoteos 1991: ikävä kyllä loppuun myyty kirjanen, joka listaa perusvalikoiman Lontoon hyvistä pubeista.
Roger Protz: The Ale Trail, Eric Dubbs Publishing Ltd. 1995: monumentaalinen esitys alen historiasta ja taustoista. Mainiota iltalukemista real alen ystävälle.
What's Brewing: CAMRA:n kuukausittain ilmestyvä tabloidi jäsenlehti.
London Drinker: pubeissa myytävä CAMRA:n paikallisjärjestöjen lehti.
CAMRA veppisivut: http://www.camra.org.uk/
POS real ale sivut: http://www.posbeer.org/oppaat/real-ale/

Kari Likovuori /  2.3.2009

 
13.12.2018 03:42

 Olutliitto

 European Beer Consumers Union
 


Tekijänoikeus © 2001-2002 Perinteisen Oluen Seura ry.